Oikeuttaodottaville.fi kommentit (36 kpl)

Lähetetty: valvoja - 06.05.2013

Tervetuloa keskustelemaan!

Hei! Tasa-arvovaltuutettu toivottaa kaikki tervetulleiksi kertomaan ajatuksistaan ja kokemuksistaan! Onko raskaus aiheuttanut sinulle tai ystävällesi ongelmia työpaikalla? Kaikki kokemukset ovat arvokkaita meille ja muille palstan lukijoille. t. Tasa-arvovaltuutettu

Lähetetty: Ilmapallo - 06.05.2013

Raskaana potkut

Hei, kolmesta raskaudesta kahden aikana olen joko saanut potkut tai työsuhdetta ei jatkettu. Olin opiskelija ja hain raskaaksi tultuani osa-aikatyötä urheilukeskuksen vastaanotossa. Kun maha alkoi paisua, minua alettiin katsoa vinoon. Pian ilmoitettiin, että minun ei haluta enää jatkavan siellä, koska käytöksestäni on valitettu! Olin niin tyrmistynyt, etten osannut panna vastaan. Käytöksessäni ei varmasti ollut mitään vikaa, mutta en enää näyttänyt sporttiselta. Toisella kertaa olin määräaikaisessa työsuhteessa Suomen suurlähetystössä ulkomailla, paikallisena palkattuna, koska asuin maassa ulkomaalaisen mieheni työn vuoksi. Suunnitelmissa oli ollut kouluttaa minua vaativampiin tehtäviin suurlähetystössä, kun tulinkin raskaaksi. Sain komplikaatioita ja jouduin kuukaudeksi vuodelepoon. Siihen päättyivät suunnitelmat työssä etenemisestä. Lähetystöstä ilmoitettiin ykskantaan, ettei uutta sopimusta tehdä. Raskaana ollessani olin aika haavoittuvainen tällaiselle kohtelulle, koska raskaus ja syntyvä lapsi oli aina ykkösenä mielessä. Tuntui, ettei jaksa vastustaa vääryyksiä, vaan haluaa vain selvitä raskaudesta kunnialla. Jälkimmäinen tapaus sinetöi myös perheemme kohtalon: en halunnut jäädä työttömänä ulkomaille, vaan tulin Suomeen synnyttämään. Perhe hajosi sen jälkeen, mies jäi ulkomaille ja minä lasten kanssa Suomeen. Haluan myös vinkata uunituoreen OTM:n opinnäytetyön aiheesta: Perhesuhteisiin perustuva syrjintä työhönotossa http://www.doria.fi/handle/10024/86164

Lähetetty: Määräaikaisen sopimuksen päättäminen - 06.05.2013

Ei tullutkaan vakituista sopimusta..

Kohdallani kävi niin, että olin määräaikaisessa työsuhteessa, jonka jälkeen oli kuitekin jo lupailtu vakinaistamista, mikäli työtilanne näyttää hyvältä. Työsopimuksen solmimisen aika kun koitti, työnantaja kysyi suoraan, etten vain ole lähiaikoina jäämässä "pitempiaikaiselle lomalle". Kysyin, tarkoittiko hän mahdollisesti äitiyslomaa, johon hän vastasi myöntävästi, ja minä rehellisesti, että kyllä olen puolen vuoden päästä jäämässä äitiyslomalle. Tähän hän vastasi, että sopimusta ei tule, koska äitiysloma tulisi hänelle niin kalliiksi. Totesin siihen, että kuinkahan kalliiksi työsyrjintä mahtaa tulla.. Tämän jälkeen hän on keksinyt kaikenmaailman selityksiä, miksi minun sopimustani ei jatkettu, kuten: olen saanut niin huonoa asiakaspalautetta, ettei ole voinut jatkaa sopimustani. (Kas kun ei kuitenkaan koskaan tuollaisista minulle maininnut!) Ja että työtilanne vaihtelee niin paljon, ettei hän voinut silloin vielä lupailla jatkoa..(Kuitenkin pari viikkoa sopimukseni päättymisen jälkeen, hän palkkasi tilalleni vakinaiseeen työsuhteeseen uuden ihmisen!)

Lähetetty: epätoivoinen - 09.06.2013

Paluu perhevapaalta

Työnantaja väittää perhevapaalta palatessani, ettei työtäni enää ole. Kuinka todistat, että kyllä työtehtävät ovat vielä olemassa?

Lähetetty: Vasta töihin - ja heti raskaana - 06.05.2013

Missä vaiheessa kertoa raskaudesta?

En ole vielä kokenut syrjintää raskauden takia - mutta pelkään jo, että aihe muodostuu ongelmaksi. Olen viidettä viikkoa raskaana ja aloitin alle puoli vuotta sitten uudessa työpaikassa. Työsuhteeni on vakinainen, mutta osa-aikainen. Pomon kanssa on ollut puhetta, että työsuhde muuttuisi täysipäiväiseksi maalis-huhtikuussa - mutta kirjallisesti ei ole vielä sovittu mitään. En ole vielä kertonut pomolle raskaudestani, koska pelkään sen vaikuttavan täysipäiväistämissuunnitelmiin. En kyllä muutenkaan haluaisi kertoa raskaudesta vielä näin varhaisessa vaiheessa - mitä tahansahan voi vielä periaatteessa tapahtua. Pelkään, että kun konkreettiset neuvottelut työasemani täysipäiväistämisestä tulevat ajankohtaisiksi joskus helmikuussa, raskauteni saattaa näkyä jo. Mitä sitten teen, jos se vaikuttaa pomon mielipiteeseen täysipäiväistämiseni tarpeesta? Miten voin todistaa, että hän oli suullisesti jo lupaillut, että asemani ja palkkaukseni paranee? Yritän varmasti salata raskauteni pomolta vielä alkuvuodesta. Lain mukaanhan minun tarvitsee ilmoittaa asiasta vasta paljon myöhemmin. Tuntuisi kuitenkin reilulta ilmoittaa asiasta mahdollisimman pian, sillä yritys on pieni ja sijaiseni palkkaamiseen kannattaisi varata mahdollisimman hyvin aikaa. En kuitenkaan uskalla ilmoittaa vielä, ja se aiheuttaa minulle huonoa omatuntoa. Toivottavasti kaikki menee hyvin, eikä pomoni "suutu" raskaudestani. Tämä on ensiraskauteni ja suunnittelematon, joskin iloinen yllätys. Olisi inhottavaa joutua riitelemään töissä asian takia.

Lähetetty: PK-Pirkko - 06.05.2013

Entäs työnantajan oikeudet?

Sivusto on hyvä avaus, mutta tässä tunnutaan unohtaneen työnantajapuoli kokonaan. Esimerkiksi pienyrittäjällä ei yksinkertaisesti ole varaa palkata raskaana olevaa, kustannukset ovat niin kovat. Olisi mukavaa jos tätäkin puolta valotettaisiin eikä vain maalattaisi pirunsarvia porvarin päähän. Kyllä raskaussyrjinnälle on usein ihan muitakin syitä, ei vain pelkkä rahanahneus. Haastatelkaa siis työnantajia ja kysykää heiltä, miksi raskaussyrjintää tapahtuu. Anonyymillä lomakkeella se hoituu näppärästi.

Lähetetty: Anonyymi - 06.05.2013

Mistä rohkeus ja jaksaminen syrjinnän ilmiantoon?

Epäilen että minua on syrjitty töissä raskauden takia. Tiedän työyhteisössäni ainakin muutaman tapauksen ennen minua, joissa odottava työntekijä on joutunut samassa tilanteessa samankaltaisen syrjinnän kohteeksi, mutta he eivät ole halunneet tehdä asialle mitään. Koen, että jonkun pitäisi tehdä tällaisesta loppu, mutta epäilen omaa rohkeuttani lähteä viemään asiaa eteen päin. Pelkään kai että prosessista tulee minulle henkisesti liian raskas, poltan sillat takanani työnantajaa kohtaan tai joudun kärsimään vastarinnastani jollain tavalla tulevaisuudessa. Ehkä seuraava potentiaalinen työnantaja pitää minua vaikeana ihmisenä, jos selviää, että olen noussut tällaisessa asiassa enstistä työnantajaani vastaan. Ehkä työnanatajani pystyy saattamaan minut naurunalaiseksi perustelemalla päätöstään olla jatkamatta työsuhdettani ja osoittaessaan että olen täysin väärässä. Uskoisin, että tämän kaltaisia pelkoja on muillakin ja siksi moni ei lähde viemään asiaa eteen päin. Omassa tilanteessani koen kuitenkin paineita siitä, että juuri minun pitäisi tehdä asialle jotain tai työnantaja voi jatkaa samaa käytöstä jatkossakin. Mutta minä, yksi pieni ihminen, vastaan iso ja toimialueellaan vaikutusvaltainen organisaatio...

Lähetetty: Syrjitty - 06.05.2013

Mistä rohkeus ja jaksaminen syrjinnän ilmiantoon?

Hei, Olen miettinyt samoja asioita kuin sinäkin, että onko asian eteenpäin viemisestä itselleni haittaa. Päätin kuitenkin, että eihän naisten asema tässä asiassa koskaan tule paranemaan, jollei me yksilöinä lähdetä taistelemaan. Itselleni kävi niin, että olin määräaikaisessa työsuhteessa, jonka jälkeen oli luvattu paikan vakinaistamista. Kun työsopimuksen tekemisen ajankohta läheni, työnantaja kysyi: "Onko varmaa, ettet ole jäämässä lähiaikoina pidemmälle lomalle..?" Vastattuani rehellisesti, hän ilmoitti, että sopimusta ei tule, koska äitiysloma tulisi hänelle niin kalliiksi. Tottahan hän tämän käymämme keskustelun nykyään kieltää ja on keksinyt kaikenmaailman muita syitä, miksi sopimustani ei jatkettu. Oikeus päättäköön miten asiassa kävi.

Lähetetty: Anonyymi - 06.05.2013

Mistä rohkeus ja jaksaminen syrjinnän ilmiantoon?

Kiitos että jaoit kokemuksesi. Olet aivan oikeassa, että asiat tule koskaan paranemaan jos kukaan ei uskalla tai viitsi nousta vastarintaan. Kävin eilen ilmoittautumassa työttömäksi ja siinä samalla reissulla ajattelin ettei tämä tilanne ole oikein. Olen myös saanut monelta taholta kannustusta tarttua härkää sarvista. Niinpä otin entisen työpaikkani luottamusmieheen yhteyttä ja tapaamme ensi viikolla asian tiimoilta. Kuulun liittoon ja jäsenmaksuni puitteissa olen oikeutettu oikeusapuun. Nyt laitetaan pyörät pyörimään! Tsemppiä sinulle prosessiisi ja toivotaan että voit tulla kertomaan lopulta hyviä uutisia!

Lähetetty: Kohtalotoveri - 06.05.2013

Mistä rohkeus ja jaksaminen syrjinnän ilmiantoon?

Kiva kuulla, että uskalsit alkaa ajaa asiaasi. Liiton kautta minäkin lähdin asiaa hoitamaan, kyllä siihen on hyvä kuulua. Tsemppiä itsellesikin, toivon myös että asiasi kääntyy parhain päin!

Lähetetty: P.H. - 06.05.2013

Virantäyttö

Minulle luvattiin suullisesti, että saan lehtorin viran, kun seuraavaksi kaupungissa niitä annetaan. Tulin raskaaksi, esimiehelle kerroin hyvän tavan mukaisesti, viran sai toinen. Työsuhteeni toki jatkui vakinaisena, mutta lehtorin viran sain vasta monta vuotta myöhemmin.

Lähetetty: Pikki - 06.05.2013

Äitiysloma vei jatkomääräyksen

Mun sairaanhoitaja tuttuni ei saanut noin vuosi sitten enää uutta määräyskirjaa, kun hän jäi äitiyslomalle. Hän oli kuitenkin ollut jo monta vuotta töissä eri pituisissa pätkissä samassa sairaalassa samoissa hommissa. Häntä pyydettiin ottamaan heti yhteyttä, kun hän haluaisi töihin takaisin ja pulaa on työntekijöistä. Silti hänellä on tunne, että hän on tyhjän päällä, kun ei tiedä saako varmasti palata.

Lähetetty: Pienyrittäjä - 06.05.2013

Kissa pöydälle

Kaksi kertaa urani aikana on käynyt samalla tavalla. Olen palkannut nuoren naisen, ja koeajan päätyttyä he ovat ilmoittaneet olevansa raskaana. Saman tien on täytynyt alkaa etsiä uutta ihmistä ja tämän löydyttyä aloittaa koulutus jälleen alusta. Tämä on pienyrittäjälle tietenkin raskasta ja kallista. Epäilen että molemmat äitiyslomalle jäävät tiesivät olevansa raskaana kun työsopimusta kirjoitettiin. Onko tällainen tominta mielestänne okein? Ymmärrättekö miksi suhtaudun nykyään epäileväst nuorten naisten palkkaamiseen?

Lähetetty: Työntekijä - 06.05.2013

Kissa pöydälle tosiaan

Olisitko palkannut, mikäli he olisivat kertoneet raskaudestaan? Eikö nainen tarvitse silloin juuri eniten työpaikkaa, kun perhe alkaa kasvaa? Onko yrittäjien kanta todella se, että yhteiskunnan pitäisi elättää nämä kuitenkin työkykyiset ihmiset? Eikö tässä maassa ole tarpeeksi niitä lusmuja, jotka nostaa mielellään sossutukia ja makaavat kotona? En voi käsittää, että työhaluisia kohdellaan tässä "hyvinvointiyhteiskunnassa" tällä tavalla.

Lähetetty: Taina - 06.05.2013

Työhaastattelussa on kysytty kerran perhesuunnitelmista

Haastattelija ihan suoraan sanoi, että ikäiseni naispuolisen asiantuntijan palkkaaminen on heille suuri riski, koska tulee valtavan kalliiksi ja hankalaksi jos valittu alkaa pukata lapsia heti kun saa vakituisen työsuhteen. Kysyi sitten olenko parisuhteessa ja onko minulla tarkoitus hankkia lapsia seuraavan 5-10 vuoden sisällä. Tuli siitä sen verran epämiellyttävä olo että otin työn vastaan toisesta asiallisemmin toimineesta yrityksestä, vaikka olisin sieltäkin saanut.

Lähetetty: Milli - 06.05.2013

Kyllä on

Toistaiseksi voimassa oleva työsopimus(suullinen) muutettiin määräaikaiseksi ja päättymään äitiysloman alkuun, kun kerroin raskaudestani työnantajalle. Myöskin tiedustellessani työtehtävästä jota aioin hakea minulta heti kyseltiin onko lapsia, minkä ikäisiä ja kun nuorimmainen oli silloin reilun vuoden vanha--kysyttiin olenko nyt sitten keskustellut mieheni kanssa siitä että lähtisin työelämään ja miten lapsenhoito onnistuu. Lopuksi annettiin selkeästi ymmärtää ettei kannata hakemusta lähettää--vaikka minulla soveltuva koulutus tähän tehtävään olisi ollutkin.

Lähetetty: Yrittäjä - 06.05.2013

Raskauden kustannukset verovaroista, ei yrittäjän lompakosta

Yrityksen lainmukainen tehtävä on tuottaa voittoa omistajilleen. Niin kauan kun yrittäjät joutuvat maksamaan nuoren naisen raskaaksi tulemisen kustannuksia, on turha keskustella tasa-arvosta tai palkkaeroista, saati syrjinnästä. Tällä hetkellä kun työntekijä tulee raskaaksi yrittäjä maksaa, kun yrittäjän pitäisi saada valtilta korvattuuina kaikki suorat ja välilliset kulut, esim. kompensaatiota rekrytointikustannuksista ja työn uudelleenorganisoinnin järjestelyistä. Miksi naiset eivät aja asioita joilla olisi todellista vaikutusta heidän palkkatasoonsa ja houkuttelevuuteensa työmarkkinoilla. Lakiin, periaatteisiin yms. vetoaminen on hölmöä kun asia pitäisi hoitaa eduskunnassa, huolehtimalla siitä ettei yrittäjällä ole syitä syrjiä.

Lähetetty: Tekijä - 06.05.2013

Positiivisesti pois

Vakaituisessa työpaikassa reilun vuoden kun kerroin kahviossa muutamalle työkaverille aamulla kello yhdeksän aikaan olevani raskaana. Kello kaksitoista tuli esimieheltä sähköpostitse tiedote toimeni lakkauttamisesta ja kutsu YT-neuvotteluihin. Kenkää tuli ja vein asian liittoon "No eihän tälle oikein mitään voi kun on menty lakipykälien mukaan, jos maalaisjärjellä olisi asia käsitelty niin sitten olisi asiat toisin." Kiitos tästä.

Lähetetty: Työtön äiti - 06.05.2013

Potkut työhaastattelussa

Pääsin yllättäen työhaastatteluun paikkaan, johon olin jättänyt noin kolmea kuukautta aiemmin työhakemuksen eri työtehtävää varten. Alkuperäiseen hakemaani työhön en päässyt, mutta olin jäänyt mieleen ja toista tehtävää varten sain sitten kutsun haastatteluun. Olin kuitenkin tullut raskaaksi tällä välillä. Mietin siellä kerronko vaiko en, mutta tulin tulokseen, että on epärehellistä olla kertomatta, koska olin jo melko pitkällä ja toisaalta työ olisi alkanut samalla viikolla, kun laskettu aikani oli. Eli työn aloittaminen olisi ollut mahdotonta ja heti olisi pitänyt hankkia sijainen. En halunnut että asia tulee myöhemmin tietenkin ilmi, sekä se että tiesin siitä jo haastattelussa ollessani. Joten kerroin. Haastattelija yllättyi täysin, ja sitten alunperin myönteinen ilmapiiri vaihtui hetkessä ilkeänsävyiseksi. Hän sätti minua, ettei tässä työssä voi hankkia lapsia ainakaan kuuteen vuoteen. Sen jälkeen hän sanoi että "olipa hyvä kun kerroit", ja todella ikävään äänensävyyn miltei uhkaillen sanoi, että "ymmärräthän sinä, että tästä olisi tullut seuraamuksia, jos olisin saanut kuulla myöhemmin ja etenkin toista kautta". Lopuksi hän sitten sanoi kuitenkin arvostavansa rehellisyyttäni, ja haluavansa itsekin olla rehellinen; "et voi saada paikkaa koska olet raskaana, hae äitiyslomasi jälkeen uudelleen". Fiilikset meni itsellä kyseistä työnantajaa kohtaan, joten en ole uusiksi sinne hakenut, vaikka ei siellä ole paikkojakaan auki näyttänyt kyllä enää tuon jälkeen olleen.

Lähetetty: Tuleva työtön lapsineen - 06.05.2013

Sairauslomaa raskauden aikana --> ulos ole hyvä

Tein muutaman vuoden pätkäsoppareilla töitä ja lupailtiin vakipaikkaa. Pompoteltua paikasta A paikkaan B ja C:n kautta vielä paikkaan B, lupaus tuntui jotenkin pysyvältä. Mutta sitten, raskauteen suhtauduttiin hyvin mutta ongelmien alkaessa odotuksessa jouduin sairaslomalle. Lupaamaa paikkaa en saanut, sen sai toinen, vajaa puolivuotta hommaa tehnyt. Sopimuksen loputtua työtä ei siis enään ollut. Enkä muuten tämän jälkeen sinne enään haluakaan.

Lähetetty: Syrjittykö - 06.05.2013

Ymmärrys alkaa olla vähissä

Toivottavasti omasta tarinastani saa jonkinlaisen selon, vaikka olen joutunut sen typistämään melko tökerösti. Jos kertoisin kaikki viimeisten muutaman vuoden syrjintäepäilyjäni tukevat tapahtumat, saisin kirjoittaa pienoisromaanin. Ihan ensin haluan sanoa täällä kommentoineille pienyrittäjille, että ymmärrän teitä täysin. Itselleni ei tulisi mieleenkään hakeutua pienyritykseen töihin raskaana, koska olen realisti, enkä halua saattaa pienyrittäjää vaikeaan tilanteeseen. Mutta.. kun kyse onkin kansainvälisestä suuryrityksestä, joka korostaa hienoja eettisiä arvojaan, on ymmärrykseni alkanut hiipua. Työskentelen siis suuressa kansainvälisessä yrityksessä nyt kuudetta vuotta. Kun muutama vuosi sitten aloin odottaa esikoistani, alkoi minulle valjeta todellisuus kaiken sen arvomaailmahehkutuksen takana. Henkilöstöjohtajamme asenne pienten lasten äitejä kohtaan on "olette taakka yritykselle" (tästä on useampi nuori äiti saanut viitteitä sen yksityiskohtaisemmin tätä väitettä nyt avaamatta). Toki, ymmärrän kyllä, että tuossa on pientä perääkin, mutta tuollainen asenne ei kyllä heijasta mielestäni niitä hienoja eettisiä arvoja, joista työpaikallamme kovasti puhutaan. Oma urakehitykseni on jäänyt täysin nollille raskaaksi tulon jälkeen, vaikken jäänytkään "vain kotiin makaamaan" äitiys- ja vanhempainvapaan ajaksi, vaan samalla opiskelin itselleni toisen korkeakoulututkinnon. Kehitin siis itseäni ja tein yritykselle samalla ilmaista työtä koulutehtävien muodossa. Kun palasin vajaan vuoden jälkeen takaisin töihin, pulppusin ideoita, joista kerroin esimiehelleni kehityskeskustelussa. Kerroin samalla urakehityshaaveistani, jotka hän kuittasi sanomalla minulle, ettei tuollaiseen ole tiedossa resursseja ja "ehkä tämä ei ole oikea paikka sinulle". Olin keskustelun jälkeen erittäin poissa tolaltani, koska olen osastomme parhaimmistoa ja aina tehnyt työni suuremmalla panoksella kuin työhön vaadittaisiin. Meni pari kuukautta ja yllättäen eräs toinen (lapseton) työntekijä ylennettiin tekemään juuri niitä tehtäviä, joita olin luetellut esimiehelleni, siis niitä tehtäviä, joihin "ei ole tiedossa resursseja". Toivuttuani tyrmistyksestä hain sisäisessä haussa erästä toista paikkaa, johon olisin ollut varmasti tarpeeksi pätevä. Haastattelukin meni mielestäni ihan hyvin, mutta odotettuani noin viisi kuukautta sain lukea intranetistä ilmoituksen, jossa tehtävään oli valittu talon ulkopuolelta henkilö. Minulle ei siis vaivauduttu kertomaan edes henkilökohtaisesti rekrytoinnin päättymisestä. Kesällä hain jälleen uutta avautunutta paikkaa, ei tärpännyt, mutta sentään minulle ilmoitettiin henkilökohtaisesti, että toinen on valittu tehtävään. Tässä välissä tulin uudelleen raskaaksi, joten olin ihan kiitollinen siitä, että minut edes huomioitiin henkilökohtaisella ilmoituksella. Tänä syksynä otin jälleen toiveikkaana esille urakehitystoiveitani, tällä kertaa tehtävistä, joita ei omassa toimipaikassamme ole ennen ollut. Noin viikkoa ennen kuin äitiyslomani alkoi, sain kuulla, että tällainen, kutakuinkin sanatarkkaan kehityskeskustelussa kuvaamani paikka, on nyt auennut. Menin hetkeksi sanattomaksi, joko minulta taas evätään juurikin toivomani urakehitysvaihe? Hain kuitenkin paikkaa, vaikka tuntuukin siltä, että aivan turhaan. Vielä ei ole toistaiseksi kuulunut mitään, joskin haun päättymisestä on vasta pari viikkoa. Ja tälläkään kertaa en "vain makaa kotona" äitiys- ja vanhempainvapaan aikana, koska suoritan juurikin tuota haettua paikkaa koskevia lisäopintoja avoimessa yliopistossa. Lisäksi olen keskustellut mieheni kanssa siitä, että jos nyt olen aivan väärässä syrjintäepäilyistäni ja minut valitaankin tehtävään, voin aloittaa työt jo vähän aiemmin, koska hän jäisi mielellään lasten kanssa kotiin joksikin aikaa. Mielestäni kukaan ei voi ainakaan syyttää minua siitä, ettenkö tekisi töitä sen eteen, että olisin työmarkkinoilla haluttava siitä huolimatta, että olenkin "kurja lapsia tekevä työnantajien taakka". Ken sitä mieltä on, hävetköön. Hävetköön syvästi. Pieni toivon pilkahdus minulla vielä on, että olen aivan väärässä. Pidän siitä naiivisti kiinni niin kauan kuin mahdollista. Aika näyttää miten käy, mutta tiedän, etten enää aio jäädä toimettomaksi, jos epäilykseni osoittautuvat todeksi.

Lähetetty: Ei luvattua ylennystä - 06.05.2013

Minulle oli luvattu ylennys,

Minulle oli luvattu ylennys, kunhan suoritan tietyn alaan kuuluvan tutkinnon. Olin jo pari vuotta tehnyt ylennystä vastaavan toimenkuvan töitä alemmalla tittelillä ja palkalla, koska minulla ei ollut ko. tutkintoa (ei ole vaatimus alalla, ehkä oli vain työnantajan keino maksaa alempaa palkkaa). Suoritin työnantajan vaatiman tutkinnon, sekä omaehtoisesti loppuun korkeakoulututkintoni, joka oli viittä vaille valmis. Olin kuitenkin tuolloin raskaana ja koska olen yltiörehellinen ihminen, halusin kertoa työnantajalle ajoissa raskaudesta, jotta ehtisi hankkia minulle sijaisen, jonka ehtisin hyvin kouluttaa. Kerroin raskaudesta hieman ennen kuin sain tutkinnosta todistuksen ja olisin saanut sen luvatun ylennyksen, jolloin työnantaja ilmoitti, että en voi saada ylennystä, koska jään pian äitiyslomalle. Lisäsi myös, että katsotaan sitten tilannetta kun palaan. Eipä kiinnosta palata, tuskinpa sitä ylennystä vieläkään heruu, kun työnantaja voi jatkaa alemman palkan maksamista ylemmistä työtehtävistä titteliin vedoten. Kyseessä yksityisen sektorin yritys.

Lähetetty: Pikkupomo - 06.05.2013

Yrityksen koolla ei väliä

Tässä keskusteluketjussa minua häiritsee vastakkainasettelu. Niinkuin muka suurelle työnantajalle yksittäisen työntekijän poissaolo olisi helpompaa kuin penelle työnantajalle. Ei se ole. Itse olen pikkupomo isossa firmassa. Niskassani on valtavat tulospaineet. Tiimissäni on 6 huippuammattilaista, joiden tehtävät vaativat pitkän koulutuksen. Jokainen äitiysloma tuo hankaluuksia tiimille eli lisäpaineita minulle. Sori, mutta näin se vaan käytännössä on. Miksi rekrytoisin niin, että joudun todennäköisesti itse liemeen? Kylmää ajattelua? Mielestäni realismia. Olen nainen ja itselläni on kaksi lasta.

Lähetetty: Reilu peli - 06.05.2013

Äitiysvapaan jälkeen ulos vakityöstä

Olin ollut kuusi vuotta suurehkon yrityksen palveluksessa vakituisena työntekijänä. Äitiysvapaalle jääminen sujui hyvin, koulutin kolme ihmistä tekemään työni ja olin vapaani aikana säännöllisesti yhteydessä esimieheeni. Kun äitiysvapaani oli loppumassa esimies suositteli jäämistä pariksi kuukaudeksi perhevapaalle koska "työtilalle oli hieman huono, mutta parin kuukauden jälkeen parempi". Palasin sitten töihin kaksi kuukautta myöhemmin, kuten yritys toivoi. Toisena työpäivänä aluejohtaja toi lapun lomautuksesta. Työt kuitenkin jatkuivat kunnes kuukauden päästä täysin vieraat kaapin kokoiset äijät tulivat työpaikalleni, pyysivät ahtaaseen komeroon "keskustelemaan" ja ojensivat irtisanomisilmoituksen. Esimieheni ja luottamusmieheni eivät kuulemma tästä tienneet mitään. Minut oli imeisesti siirretty jossain välissä toiselle osastolle, jonka työt oli päätetty lopettaa, mutta tästä ei ollut minulle ja esimiehelleni ilmoitettu. Irtisanomisilmoituksessa oli kahden kuukauden työvelvoite jona aikana minun olisi pitänyt opetella uudet työtehtävät, kouluttaa firmassa olevia ja hankkia uusia asiakkaita. Ilmoitin muutaman viikon jälkeen, että lopetan saman tien ja pidän säästetyt lomani. Vielä kehtasi ylempi porraa tämän ilmoituksen jälkeen soitella perään ja syyllistää "kuka sun hommasi nyt sitten tekee?!". Ne kolme henkilöä joille työni jaettiin jatkoivat yrityksen palvelussa irtisanomiseni jälkeen.

Lähetetty: Lapseton vm-77 - 06.05.2013

Eihän syrjintä kannusta lasten tekemiseen

Olen nähnyt todella läheltä, miten työnantajat kohtelevat kanssani samanikäisiä raskaana olevia naisia ja tässä on yksi syy, miksi minä en ole halunnut lapsia. Onko yhteiskunnalle sekään oikein, ettei nuoret naiset enää tee ollenkaan lapsia? Minulla olisi ollut puitteet kunnossa perhettä varten jo pitkään, mutta en herkkänä ihmisenä kestäisi samanlaista kohtelua, kun mitä olen ympärilläni nähnyt.

Lähetetty: Kati - 06.05.2013

Olen samaa mieltä monien

Olen samaa mieltä monien kommentoijien kanssa: jos tarvitsen tiimiini työntekijän, tarve on nyt, eikä minun ole mitään järkeä palkata siihen raskaana olevaa, joka kuitenkin kohta jää pois! Silloin joudun tosiaan aloittamaan koko rekrytointiprosessin uudelleen, kouluttamaan uuden henkilön, jonka työsuhde on määräaikainen - ja samaan aikaan maksan sen äitiyslomalla olevan kulut. Sorry, mutta kuka niin tyhmä olisi? Mutta myös: jos tiimissäni oleva vakituinen henkilö tulee raskaaksi, olen toki iloinen hänen puolestaan ja etsin ilomielin sijaisen tilalle! Mutta en siis koskaan palkkaisi jo raskaana olevaa.

Lähetetty: Lise - 06.05.2013

Naiset sortajina

Kummastelen, kuinka kukaan nainen voi hyväksyä raskaana olevien syrjinnän. Varmaa on, että tuollaisen syrjinnän takia kärsijöinä ovat naiset, sillä miehet eivät raskaana ole. Kun syrjitään raskaana olevaa, syrjitään aina naista.

Lähetetty: Råtta - 06.05.2013

Moi!

Moi! Näin Hesarissa tämän nettisivun mainoksen ja tuli mieleen kysymys, vaikken kohderyhmään kuulukaan. Olen nuori nainen, minulla ei ole lapsia enkä sellaista myöskään vielä moneen vuoteen halua. Ennen töitä hakiessani en ole maininnut lapsitilanteesta, mutta näiden syrjintäjuttujen perusteella voisi kuvitella, että se olisi minulle eduksi työnhakutilanteessa. Luin nimittäin joskus jostain lehdestä yrittäjästä (en muista kuka), joka sanoi ettei palkkaa nuoria naisia, koska pienen yrityksen talous ei kestäisi äitiyslomia. Työhakemukseen olen tosin ennen maininnut hyvästä terveydestä, joka sekin on sellainen asia, mistä ei yleensä saisi kysellä, eikö? Ei varmaan olisi mitenkään laitonta minun puoleltani kirjoittaa työhakemukseen ettei ole lapsia, mutta asettaisiko se toiset työnhakijat, mahdollisesti äiti-ihmiset jotenkin eriarvoiseen asemaan? Olisiko se teidän mielestä moraalisesti väärin?

Lähetetty: Kookos - 06.05.2013

Raskaaksi koeajalla

Itse olen epämiellyttävässä tilanteessa. Odotan ensimmäistä lastani ja aloitin hiljattain uudessa työssä. Minulle luvattiin vakityö kun koeaika on ohi jos kaikki menee hyvin. Tulin koeajalla raskaaksi, (mikä on ihanaaa koska luulin ja minulle on sanottu ettei välttämättä olisi niin helppoa) siitä en tietenkään kertonut koska tuskin työsuhdettani olisi jatkettu ja muutenkin raskaus oli niin alussa että mitä vain olisi voinut tapahtua. Kerroin esimiehelleni raskaudestani 13.viikolla, vaikkei olisi ollut vielä edes pakko. Ajattelin, että se olisi edessä vielä kumminkin. Asiaa ei otettu vastaan kovinkaan hyvin, näin hyvin pettyneen ilmeen esimieheni kasvoilta ja tunsin suurta syyllisyyttä..Kysyi vielä tiesinkö asiasta koeajalla.. Se oli hyvin epämiellyttävä tilanne ja nyt esimieheni on minua kohtaan hyvin erilainen kuin aiemmin. Sanoi vielä että hänen onkin pitänyt kysyä milloin meinaamme perustaa perheen; sehän on kielletty kysymys eikä kuulu tyänantajalle ollenkaan. Pelkään että jatkossakin minua kohdellaan "huonommin" kuin ennen uutista ja olen se työpaikan "pahis".. Yritän kaikesta huolimatta olla onnellinen ja nauttia raskaudestani vaikka taka-alalla painaakin tunne, että en saisi olla raskaana..

Lähetetty: Minnie Mouse - 06.05.2013

Pieni on ihminen isossa maailmassa.

Työskentelen isossa kv-yrityksessä. Raskaudesta kerrottuani minulle suullisesti luvattu ylennys vaihtui kysymykseksi "mikä ylennys", tiedustellessani siitä, että missä vaiheessa ylennykseni astuu voimaan. Todettiin vain, että harmi kun olet jäämässä äitiyslomalle. Äitiyslomani aikana tehtäväni jaettiin muille, ylennys annettiin äitiyslomani aikana taloon tulleelle henkilölle ja minulle tarjottiin täysin uuden sisältöistä, ei niin vaativaa työnkuvaa kuin mitä ennen äitiyslomaani tein. Muutoksessa vedotaan "organisaatiomuutokseen", jollaista ei koskaan ole sanan oikeassa merkityksessä tapahtunut. Sijaiseni on vakinaistettu ja minut on kuulemma huomioitu tehtävien uudelleenjärjestelyissä, mutta silti odotin lähes kaksi kuukautta vastausta siihen mihin tehtävään olen palaamassa, kun sitä jouduin erikseen tiedustelemaan. Tämä kaikki on jatkumoa jo aikaisemmin kokemalleni työpaikkakiusaamiselle. Pieni on ihminen isossa maailmassa.

Lähetetty: Rummi - 06.05.2013

Raskaus ja työhaastattelu

Olen hakenut nyt valmistumiseni jälkeen useita työpaikkoja ja koulutukseni ja kokemukseni perusteella minulle onkin soiteltu innokkaasti monesta paikasta. Olen kuitenkin raskaana, enkä ole halunnut siitä potentiaalisille työnantajille valehdella. Tähän mennessä kaikilla on vaihtunut ääni kellossa - itsensä minulle myymisestä perääntymiseen - ja vielä ovat todenneet rehellisesti, etteihän minua sitten voi valita. Olen hämmentynyt enkä olisi uskonut että tämä tosissaan on tämmöistä - jostain syystä uskoin, että rehellisyys kannattaisi ja työnantajat katsoisivat pidemmälle tulevaisuuteen kuin tähän vuoteen. Jos jotain olen oppinut niin sen, että tulevaisuudessa valehtelen (tai jätän kertomatta) surutta. Ikävää mutta totta.

Lähetetty: Miehen paikka - 06.05.2013

Isäkuukaudelta irtisanomisputkeen

Muutamia vuosia sitten pidin isäkuukauden. Kaksi kertaa esimieheni, yrityksen omistaja, pyysi minua olemaan tuon ajan töissä ja "pitämään vapaat sitten kun on rauhallisempaa". Pidin täyden isäkuukauden, sinä aikana sijaiseni hoiti työni. Päivittäin sain soittoja ja maileja tästä huolimatta. Kun palasin työhön, minun työssäolovelvoite purettiin ja olin kotona pari kuukautta. Sinä aikana toteutettiin "organisaatiouudistus", jossa tehtävänimikkeeni lakkautettiin ja olin ainut jota yt-prosessi koski. Tulin irtisanotuksi. Kahden keskisessä palaverissa esimieheni kertoi syyksi että oli pettynyt siihen että pidin pääni ja isäkuukauteni ja siinä meni luottamus ja hänen halu tehdä minun kanssa työtä. Työttymyyden ja uudelleen työllistymisen kautta, saan ilolla yhdistää työtä ja perhe-elämään. En ota huipputilannettani itsestäänselvänä, vaan olen etuoikeutettu saadessani tehdä työtä osittaisella hoitovapaalla ja joustavalla työajalla.

Lähetetty: Noora - 06.05.2013

Ei jaksa ymmärtää

Työskentelen sosiaali- ja terveysalalla. Olen ollut nykyisessä firmassa töissä 11kk ja olen vakituinen. Olimme yrittäneet mieheni kanssa lasta 2 vuotta ja kun vihdoin pääsimme lapsettomuushoitoihin halusin kertoa pomolle, koska jouduin olemaan välillä pois töistä hoitojen takia. Hoidoista kertoessani pomo vaikutti ymmärtäviseltä ja empaattiselta. Iloksemme raskauduin heti ensimmäisestä alkionsiirrosta. Jouduin kertomaan uutisen pomolle jo kuudennella raskausviikolla alkaneiden iskiaiskipujen takia. Pomon suhtautuminen asiaan oli shokki. Sanoi heti että väsymystä, pahoinvointia tai mahdollisia kipuja ei saa töissä asiakas huomata ja kaikkiin työtehtäviin (siirtoihin/nostoihin) pitää pystyä samoin kuin ennenkin. Toinen vaihtoehto oli hänen mielestään hakea sairaslomaa. Työtehtäviä kevennetä koska se olisi kuulemma väärin toisia työntekijöitä kohtaan. Jouduinkin sitten hakemaan pariin otteeseen saikkua koska olin niin huonovointinen. Näistäkin pomo suuttui, meidän firmassa ei saa sairastaa ja nyt hänelle teettää lisävaivaa hommata mulle sijainen. Kummallista, vastahan hän sanoi että jos en ole 100% työkuntoinen niin pitää jäädä saikulle. Olen nyt rv 13 ja suhtautuminen ei ole muuttunut ainakaan parempaan suuntaan. Tänään menen keskustelemaan pomon kanssa hänen pyynnöstään ja pelottaa mielettömästi että saanko haukut vai miten käy. Pomo siis nainen jolla itselläänkin lapsia. Äitiysloman jälkeen en tähän firmaan palaa, se on varma!

Lähetetty: Anonyymi - 06.07.2013

Työhaastatteluista ja pienyrittäjyydestä

Hei, olen nainen, 30v. ja pieniä lapsia 3 ja korkeastikoulutettu. Valmistumiseni jälkeen en ole ollut yhdessäkään työhaastattelussa, jossa ikääni ja lisääntymisajatuksiini ei ole pureuduttu täysin lain hengen vastaisesti. Eräässä työhaastattelussa haastattelija (pienyrityksen miespuolinen omistaja) esitti pelkonsa mahdollisesta tulevasta äitiyslomastani niin uhkaavasti, etten voinut edes hyväksyä työtarjousta, jonka sain vaikkei tuossa kohtaa ollut suunnitelmissa välitön raskautuminen. Hän esitti asian niin, että yritys suunnilleen kaatuu jos minä itsekkyyttäni alan häntä kuppaamaan äitiysloman varjolla. Eräässä työhaastattelussa naispuolinen haastattelija (pienyrityksen omistaja) ilmoitti minulle (ei ollut silloin vielä lapsia) että kaksi lasta on sitten ehdoton maksimi. Ei ole mitään järkeä rasittaa itseään ja työnantajaa useammilla lapsilla. Olisin saanut työn, mutten sitä ottanut vastaan, koska koin jo haastattelussa itseni nurkkaan ajetuksi- mikä stressi siitä tulisi kun raskausuutisesta tulisikin totta. Näistä kokemuksista turhautuneena ilmoitin eräässä haastattelussa lisääntymissuunnitelmakysymyksiin, että vaikka tekisin useampia lapsia ja olisin äitiyslomilla, työpanokseni työssäoloaikana on niin arvokas että pari äitiyslomaa ei tunnu missään. Sain työn, mutta samassa työssä minut ajettiin loppuun ennen äitiyslomalle jäämistä lisäämällä työtehtäviäni (ei laadullisesti vaan määrällisesti) kohtuuttomuuteen asti sillä verukkeella "että pääsen kohta lomailemaan". Olisi hyvä jos työnantajille koituvista kustannuksista puhuttaisiin hieman heterogeenisemmin eikä vain hoettaisi mantraa että kustannukset ovat aina korkeat. Pitkistä sairaslomista työnantaja saa Kelalta korvauksen ja lisäksi työnantaja joutuu äitiysloman alkaessa maksamaan päivärahan ja säännöllisen palkan välisen erotuksen yleensä noin kolme kuukautta, lisäksi loma kertyy vanhempainvapaan ajalta. Välillisiä kustannuksia toki aiheutuu uusien henkilöiden perehdytyksestä yms, mutta yritystoiminnan johtamiseen (oli kyseessä suur- tai pienyritys) kuuluu myös se, että osataan laskea henkilöstökustannuksia, joihin nämäkin asiat vain kuuluvat. Jos liiketoiminta on niin tiukkaa, että esimerkiksi työntekijän sairasloma aiheuttaa vakavia ongelmia yrityksen taloudelle, on liiketoiminta kestämätöntä eikä siitä voi syyttää työntekijöitä. Tuntuu todella käsittämättömältä että edellä esitetyt kustannukset koituvat vain äidin työnantajalle. Naisten asemaa työmarkkinoilla parantaisi todella paljon se, että kustannukset jaettaisiin tasaisesti. Eihän tämä lisääntyminen nyt ole kuitenkaan mikään naisten asia vaan koko yhteiskunnan asia! Samalla kun naisia syyllistetään näistä asioita työelämässä kuitenkin tiedetään että seuraukset olisivat karmeat jos lisääntyminen paljon laskisi Suomessa.

Lähetetty: Laitonta mutta ketään ei kiinnosta - 09.09.2013

Kehitys seis ja vähemmän vaativiin tehtäviin

Työskentelin yrityksessä jossa minut ja pari muuta valittiin tekemään alan tutkintoa työn ohella. Kun raskauteni kävi ilmi, osallistumiseni tutkinnon suorittamiseen sekä suunniteltu järjestelmäkoulutus peruttiin. Jäin pari päivää ennen isoa organisaatiomuutosta äitiyslomalle, mihin asti työskentelin täysillä ja olin hyvin vähän sairauslomilla tms. Kun olin palaamassa töihin, tiedustelin esimieheltäni miten töihinpaluu menee, hän ilmoitti alkamisajan ja ettei mitään keskustelua tarvita. Saavuin töihin sovitusti ja sain vasta silloin kuulla että minut oli siirretty vastoin toiveitani tehtäviin, joiden luonne poikkesi oleellisesti aiemmista tehtävistäni. Palkkaani ei sentään koskettu. Perusteluina mainittiin että työvoimantarve oli tässä uudessa tehtäväkokonaisuudessa. Sain kuitenkin huomata että edelliseen tehtävääni oli otettu määrä-aikainen työntekijä joka aloitti samaan aikaan työt kuin minäkin. Lisäksi huomasin että myös tuntitöissä äitiyslomalle jäädessäni oleva henkilö oli joko vakituisena tai määräaikaisena entisessä tehtävässäni. Olen koulutetumpi kuin muut nykyisessä työryhmässäni ja työhaluja olisi ollut. Minun tilalleni entisiin töihini on otettu virkaiältään minua nuorempia eli minun jälkeeni tulleita henkilöitä, joista kaikki ovat miehiä tai lapsentekoiän ohittaneita naisia. Olen kysynyt lakimieheltä onko asialle mitään tehtävissä, pitää varmaan pikkuhiljaa katsoa onko tässä saumaa edetä enää mihinkään vai mistä tässä on kyse. Harmittaa, en usko että vien asiaa eteen päin koska palkka on kuitenkin sama. En näe välttämättä enää tulevaisuuttani tässä yrityksessä, eikä ilmeisesti työnantajanikaan. Harmi sinänsä koska työssäni olin tehokas ja ahkera. Ilmeisesti perhevapaa arvottaa ihmisen eri tavalla tai sitten ihmisarvo jotenkin vain vajoaa. Ymmärrän työnantajien kannan, mutta olisin ihan oikeasti ollut pian takaisin rivissä pienellä järjestelmäkoulutuksella ja kertaamisella.

Lähetetty: Annikki - 23.09.2013

Mikä avuksi?

Olin ollut nykyisessä yksityisen sektorin työpaikassani kolme vuotta kun tulin raskaaksi. Kerroin raskaudesta pomolleni hyvissä ajoin, sillä tiesin että sijaisen haku ja koulutus tehtävään olisi haastavaa. Pomo ottikin asian hyvin ja olin siitä tietysti hyvilläni. Sen jälkeen hän ilmoitti että sijaista ei haeta vaan hänen uusi naisystävänsä aloittaa tehtävässä. Noh, ensinnäkin hänellä ei ollut minkään valtakunnan koulutusta saatikka kokemusta tehtävästä ja olenkin kollegaltani kuullut että hän on saanut mm asiakkailta negatiivista palautetta eikä hoida läheskään kaikkia tehtäviä joita hänen pitäisi. Hänen ei myöskään tarvitse käyttää kellokorttia kuten muiden työntekijöiden eikä hänen tarvitse noudattaa työvuorolistoissa olevia vuoroja. Tämä "sijainen" myöskin tiedusteli vointiani kun olin raskaana ja kerroin sen olevan oikein hyvä ja jatkavani työssä niin pitkään kun se lain puitteissa on mahdollista. Tähän hän nauroi ja kertoi ettei kukaan näin sanonut ole ollut loppuun asti töissä vaan sairaslomalla. Olin kyllä niin pitkään töissä kunnes äitiyslomani alkoi ja lapsi syntyikin kolme viikkoa etuajassa. Kun kerroin pomolleni raskaudesta, sanoin että olen pois maksimissaan vuoden, sillä odotin yksin eikä taloudellinen tilanteeni antanut periksi jäädä kotiin. Vanhempainvapaani loppuisi ensi kuussa ja kesän aikana kävin työpaikalla jossa pomo sanoi että jääthän hoitovapaalle? Totesin, niinkuin ennenkin, ettei se ole taloudellisesti mahdollista. Siinä hän sitten päivitteli kun kaikille ei riitä töitä.Kaksi viikkoa sitten minulle ilmoitettiin mahdollisesti alkavasta laajennuksesta ja että minut lomautettaisiin. Pomo jätti kertomatta, että olen ainoa lomautusuhan alla oleva, vaan sain kuulla sen muualta. En kuulu liittoon, joten se hieman vielä monimutkaistuttaa asioita. Voin kuitenkin rehellisesti ja ylpeänä sanoa, että olen, jollen paras, niin yksi parhaista työntekijöistä siinä paikassa. Olen myös kuullut huhun, jonka mukaan en olisi palaamassa työhöni, sillä pomoni haluaa pitää naisystävänsä työllistettynä eikä halua minua, yh-äitiä takaisin minulle kuuluvaan työhön. Nyt pieni paniikki alkaa hiipiä, enkä tiedä mitä tekisin, sillä pomo ei noudata mitään työehto-sopimusta.